Tutkimuksia

 21.-22.4. Sitten veneen kimppuun. Lauantai meni kannen, moottorin ja pilssin pesussa. Sunnuntaina sitten alkoi sähköjen kanssa askartelu. Ne ovatkin sitten jokseenkin sitä, mitä odotinkin. Niitä on pikkuhiljaa vuodesta 1979 lisätty, korjattu ja paranneltu. On pistosulaketta, on lasiputkisulaketta, on posliinisulaketta. Näitä kaikkia taulussa ja tietysti myös johdoissa matkan varrella. Eikä periaatteessa olis huono, jos olisi muunkin värisiä johtoja kuin mustia ja punaisia. Eräs kaverini totesi näin "näyttäis että joku perinteinen rantasalmelainen kiuasasentaja päästetty bilteman abikopihtien ja kaiutinjohdon kanssa toteuttamaan itseään". Ei millään pahalla Rantasalmelaisia kohtaan... 

Noh, sunnuntaina sitten sain koneen kuitenkin käymään. Bueno! Pilssipumppukin toimii! Kuriositeettina voidaan mainita, ettei muuten mene kauaa, kun rataspumppu työntää parisataa litraa pesuvettä pilssistä pihalle. On tehokas pumppu! Pikku miinuksena se, että vene oli meidän asentamohallissa sisällä. Yks oppilas ihmetteli maanantaina, miten voi olla Peugeotin uudet jarrurummut ihan märät...

Vähän sisäkuvaa

Captain's seat

Mut hei, kone käy!!

Epämääräinen kuva keulapiikistä

Sähköjä...

lisää sähköjä...

ja vielä....

Vissiin niitä viimeisimpiä parannuksia.

Piuhanippu, kasa, läjä, solmu, jotakin...

Logistiikkaa

Keskiviikko 18.4. lähdimme duunipaikan naapuriosaston nosturiauton ja peräkärryn kanssa suunnitellusti noutamaan Rediä lähemmäksi kotia. No, eihän sekään menny ihan putkeen. Ei jaksanut meidän pikku Hiab nostaa venepakettia...... Logistiikka haki Veneen ja ranturin sitten torstaina vaihtolavalla duunin pihalle.

Tällasella konseptilla ensin yritettiin....

....mutta ei noussut, ei. Takasin kotiin häntä koipien välissä.

Tällä se sitten tuli seuraavana päivänä.

Onhan tossa aavistus tota peränylitystä...

Hankinta

Kaikkihan alkoi jokseenkin siitä, kun rakkaan Tamara-yhteysveneen tarve sattuneesta syystä poistui. Pohdittiin, josko sillä pienellä pulpettiveneellä harrastaisi veneilyä Helsingin vesillä. 

No, jostain syystä Nettiveneestä osui oheinen Fodimar silmään. Vene on siis -79 Fodimar, pituutta 7,65m, leveyttä 2,65m, painoa noin 2t. Koneena toimii -84 Perkins. 

Näytin ilmoitusta Jutalle ja ensimmäinen kommentti oli tyyliin "Hirvee saippuakuppi"! No, ajatus jäi hautumaan ja jossain vaiheessa se ei ollutkaan niin hirveä ja päätettiin kuitenkin mennä katsomaan venettä Hattulaan. Maaliskuun kolmantena mentiin ja se olikin sitten ihastus kerrasta! Ongelmana vain oli tietysti talouspolitiikka. Kauppoja uudesta ei voi tehdä, ennen kuin vanha on myyty. Ja se vanhan myyminen otti sitten vähän enemmän aikaa... Suunnilleen joka päivä tuli käytyä kurkkaamassa ilmoitusta, josko Redi vielä on myytävänä. Vihdoin, lauantaina 7.4. Tamara lähti uuteen kotiin ja maanantaina 9.4. käytiin tekemässä kaupat Redistä. Se oli viimeinkin meidän.

Ohessa muutama kuva Redin myynti-ilmoituksesta:

Redi sisältä

Redi  päältä

Redi vinosta

Redi toisesta vinosta

Ja tässä vielä Tamara. Hyvää matkaa hänelle!